Puutarhani on kaikkea muuta kuin nätti. Minulle se on kelvannut kuitenkin oikein hyvin, sillä käytän sitä lähinnä grillaamiseen sekä koirien iltapissattamiseen. Pissa vain ei oikein sovi yhteen havupuiden takia ja tuijani ovatkin kovin rupsahtaneet koiruleiden jäljiltä. Niinpä niistä napsahti ruskistuneet alaoksat pois. Naapurit ovat muutoksesta mielissään, mutta itse en oikein ole vielä tottunut "tikkari"-tuijiini.
 |
| Ruskeat tuijat ja rapistunut reuna. |
 |
| Ennen. |
 |
| Jälkeen. |
Istutusalueita ympäröinyt puinen koristereunus oli jo pari vuotta sitten osittain hapertunut. Tänä vuonna siitä alkoi kuitenkin lähteä osia irti, jos vähänkään ruohonleikkurilla siihen koskin. Niinpä isäni tuli vaihtamaan kanssani reunuksia (tai siis isä teki työt ja minä avustin, minkä osasin eli aikas vähän). Kaupassa oli tasan kaksi värivaihtoehtoa ja koska perus painekyllästetynpuun värinen ei napannut, niin lastasin kärryihin mustat puupalikat. Osa rullista oli kyllä melkoisen kehnoja ja yksi ihan suoraan sanottuna sekundaa. Rullan kun avasi, niin palikat eivät olleet ryhdikkään suorassa tasaisilla väleillä vaan vinksin vonksin ja löysästi. Kyseinen rulla meinasi palautua jo kauppaan, mutta lopulta tarvitsimme vain muutaman palikan viimeistelläksemme tuijapenkin eli se kelpasi kuin kelpasikin käyttöömme. Ketutti silti mokaman laatu. Muutenkin rullia oli säilytetty säiden armoilla, joten kaikki metalliosat olivat jo ruosteessa sekä puussa kasvoi paikoitellen sientä. Ei kiva.
 |
| Keväällä istuttamani kehäkukat alkoivat myös vihdoinkin kukkia! |
Onneksi kuitenkin lopputulos on ihan mukavan näköinen ja kävin ostamassa vielä mustaa koristekatetta tuijien juureen, kun en ikinä nykyisestä hiekasta ole kauheammin tykännyt. Lopputulos on paljon siistimpi ja parempi kuin aikaisemmin eli tyytyväinen saa olla!
 |
| Tässä ollaan vielä vaiheessa. |
 |
| Näin hienon vallihaudan isä kaivoi tuijieni juureen. |
 |
| Ennen. |
 |
| Jälkeen. |
 |
| Ja koristekatteen kanssa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti